Teille, jotka olette lukeneet edelliset postaukseni runoista, novelleista ja näytelmistä, ei pitäisi tulla yllätyksenä, miksi juuri romaani on minulle se kaikkein mieluisin, luonnollisin, ominaisin ja rakkain kerronnan muoto. Kaikissa edellisissä kaunokirjallisissa tekstilajeissa minua on kiehtonut niiden tiivis, jollain tapaa rajoitettu muoto, mutta lopulta olen aina jäänyt kaipaamaan juuri sitä vapautta, sitä mahdollisuutta kirjoittaa vähän laajemmin, vähän yksityiskohtaisemmin, omalla tavallani, rajoja tunnustamatta.
Romaanin pituus tarjoaa minulle ja kirjoitustyylilleni tämän vapauden, tämän tilan ja ajan, jota saan käyttää juuri niin kuin itse parhaaksi näen. Romaanissa ei ole rajoja, ei mittaa, ei kaavaa, ei erillisiä parenteeseja, joihin pitäisi mahduttaa niin miljöö, puvustus kuin käyttäytyminenkin. Romaania kirjoittaessa minulla on vapaat kädet ja vapaa kieli.
Olen jo monesti viitannut salaperäiseen "tyyliini" kirjoittaa. Olen maininnut, että tekstini on kuvailevaa, laveaa ja toisaalta yksityiskohtaista, mutten tiedä, oletteko ymmärtäneet, mitä haluan sanoa. Ehkä pieni tekstiesimerkki avaisi käyttämiäni adjektiiveja lisää. Minulle nimittäin ei riitä, että "tuomittu katsahti jokaista huoneessa olevaa". Saadakseni haluamani vivahteet, tunteet ja merkitykset lukijankin ulottuville voisin sanoa vaikkapa, että "tuomittu antoi syytöksestä raskaan katseensa langeta jokaisen huoneessa olevan ylle kuin henkilökohtaisen kirouksen, tai kuin leiman otsaan, merkiksi siitä, ettei tämä petturuus jäisi rankaisematta".
Minä nimittäin metsästän täydellisiä hetkiä. Ne ovat niitä onnen sirpaleita, joista puhuin ensimmäisessä postauksessani, ne ovat valokuvan kaltaisia, ohikiitäviä vaikutelmia, jotka syntyvät jostakin tietystä äänensävystä, asennosta, katseesta, kosketuksesta, sanasta, hiljaisuudesta, hymystä, tilanteesta... Minulle kirjoittaminen on noiden hetkien ikuistamista, jakamista muillekin, jotta muutkin ihmiset näkisivät maailman niin kuin minä sen näen. Niihin minä tarvitsen romaanin antamaa tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti