...uudet hiukset

Tiedetään, otsikko ei nyt mitenkään liity postauksen pääaiheeseen, mutta oli pakko päästä tähän väliin mainitsemaan, että kävin eilen kampaajalla leikkauttamassa hiukseni. Tiivistettynä: Hiusten peseminen tuntui yhtä taivaalliselta kuin mikä tahansa hieronta tai muu ammattimainen hemmotteluhetki. Sampoo tuoksui ensin sellaisilta lapsuuden Pokemon-palloista saatavilta karkeilta, föönauksen jälkeen sulaneelta sokerilta. Leikkautin pois vain kuivimmat latvat, alkusyksyllä ajattelin leikkauttaa hiukset lyhyemmiksi. Kampaaja vinkkasi sävyttävistä hoitoaineista, sellaisia voisi myös uskaltautua kokeilemaan, kun ne eivät vahingoita hiuksia samalla tavalla kuin värjäys. Ehkä jotakin kullanpunaista...

Ja sitten postauksen pääaiheeseen. Laadin tänään suunnitelman tuolle kirjoitusprojektilleni, jonka päämääränä on kirjoittaa kolmas versio romaanista Haukkojen sukua. Kirjoitan suunnitelman nyt tännekin, jotten pääse liikaa luistamaan siitä.

1. Vastaus Otavalle. Kirjoitan tänään (viimeistään huomenna) Otavalle sähköpostia, jossa kiitän tuhannesti kolmesivuisesta palautteesta ja kannustuksesta käsikirjoitukseni uudelleenkirjoitukseen.
2. Miljöön kehittely. En halua kertoa liikaa käsikirjoituksestani, mutta sen verran voin paljastaa, että tarina liikkuu kahdessa rinnakkaisessa maailmassa (kyllä, fantasiaa!), ja että toiseen maailmaan Otavalla ollaan enemmän kuin tyytyväisiä, mutta toinen tuntuu liian tylsältä ja tavalliselta. Siksi aion ensi viikonlopun aikana kehitellä täysin uudenlaisen ilmeen tälle toiselle maailmalle, joka on muutenkin hiukan pienemmässä roolissa kuin tämä miljööltään "onnistunut" maailma. Ensimmäiset innostuneet ajatukset koskevat esimerkiksi mustavalkoisuutta.
3. Vapaa ideointi. Urakan vaikein vaihe on keksiä, kuinka yhdistää romaanin kahden maailman tapahtumat toisiinsa. Alunperin ajattelin, että ne yhdistyvät vasta jatko-osassa, jota kirjoitan parhaillaan, mutta Otavan mielestä juonesta tulee tällöin (ymmärrettävästi) liian hajanainen. Yritän siis joko yhdistää kaksi romaania yhdeksi tai erottaa niiden juonikuviot kokonaan toisistaan. Kolmannessa vaiheessa, joka alkaa ensi viikolla ja päättyy heinäkuun ensimmäisenä päivänä, aion keksiä kehittelemättömiä ideanraakileita juonikuvioksi eräänlaisena tajunnanvirtana. Tässä vaiheessa en siis vielä arvioi tai tuomitse, vaan vain luon.
4. Romaanin lukeminen. Neljännessä vaiheessa luen käsikirjoitukseni läpi pitkän tauon jälkeen. Yritän jo alustavasti lajitella kohtaukset säästettäviin ja muokattaviin/poistettaviin.
5. Rakenteen päättäminen. Viidennessä vaiheessa, jonka ajattelin kestävän viikon tai kaksi heinäkuun alusta, käyn läpi kolmannessa vaiheessa syntyneet ideat ja valitsen niistä parhaan, sekä alan kehittää sitä eteenpäin. Ajattelin, että laadin jo tässä vaiheessa selvän suunnitelman siitä, millaisia kohtauksia pitäisi kirjoittaa ja mihin kohtaan, jotta seuraava vaihe kävisi mahdollisimman helposti.
6. Kirjoittaminen. Sitten alkaa idean toteutus. Tämä vaihe voi tarpeen mukaan venyä ensi vuoden puolellekin, mutta ajattelin olla oikein tuottelias ja päämäärätietoinen kirjailija ja kirjoittaa suunnitelmallisesti joka viikko jotakin. Hyvä puoli uudelleenkirjoittamisessa on se, että jos jonkin kohtauksen kirjoittaminen ei huvita juuri silloin, voin tarttua johonkin mielenkiintoisempaan kohtaukseen ja näin edetä koko ajan.

Sellaista siis luvassa tänä vuonna. Nyt on parasta lopettaa postaus ja ryhtyä toteuttamaan suunnitelman ensimmäistä vaihetta.