17. helmikuuta 2015

...aamun houreet

Haluan tatuoinnin.

Tämä ei ole mikään hetken villitys. Olen harkinnut tätä pitkään, vuosikausia, kerännyt inspiraatiokuvia ja tehnyt mielikuvaharjoituksia peilin edessä (miten kaunis pinta rintakehä onkaan, kuin tehty musteviivoille). Suunnitelmat ovat vaihtuneet useaan kertaan, mutta nyt ne ovat pysyneet samoina niin pitkän aikaa, että luulen uskaltavani ottaa seuraavan askeleen. Vanhemmille asia pitää vielä esitellä, ja tatuointistudio valita, mutta jos kaikki menee niin kuin toivon, huhtikuussa minua koristaa joutsenen tähtikuvio, suosikkini kaikista tähtikuvioista.

Tatuoinnit kiehtovat minua. Niiden pysyvyys ja symboliikka tekee niistä jotain paljon enemmän kuin vain esteettisiä koristeita iholla. Toisaalta ne ovat ehdottomasti kauniimpia kuin toisenlaiset jäljet, mustelmat ja arvet joita elämä meihin jättää. (Minulla on hiukan typerä päähänpinttymä saada elinikäisiä haavoja, arpia joista voin kertoa tarinoita vanhemmalla iällä. Vielä niitä ei ole tullut - lukuunottamatta himmeää viivaa polvessani, jonka repäisin kaatuneen puun oksantynkään sen yli kiivetessäni - , enkä tietysti niitä tarkoituksella hankikaan, mutta suunnitelmissa on niin monta matkaa, että eiköhän niitä pakostikin siunaannu...) Tatuointi on jäljen jättämistä ympäristönsä sijaan itseensä. "Minä olin täällä, jotain tapahtui, jotain muistamisen arvoista." Ja: "Tämä on minun kehoni, merkitsen sen itselleni." Haluan hakkauttaa ideani ja unelmani, elämäni tällaisena kuin sitä nyt elän, ihooni.

Päädyin joutsenen tähtikuvioon sen harvinaisuuden, kauneuden ja symboliikan takia. Linnut ovat aina olleet minulle tärkeitä. Niissä on vapautta ja keveyttä jota toivon itseeni, mutta myös raskasta kaipuuta, jonka senkin tunnen. Pelkkä linnunkuva, siluetti, on kuitenkin niin tavanomainen tatuointiaihe, etten halunnut sellaista omaan kehooni. Halusin jotain ainutlaatuista, jotain mikä merkitsee paljon vain minulle. Sitten löysin kuvia tähtikuviotatuoinneista. Viehkeitä, siroja pisteviivoja ja sieviä tähtiä ripoteltuna kalpeille olkapäille, lonkkaluille. Se tuntui heti sopivalta minulle. Lempitähtikuvioni on joutsen. Se on ristin muotoinen, suurehko hahmo joka levittää siipensä taivaalle syysöinä ja lentää pitkin linnunrataa. Täydellinen tatuointi ihmiselle joka kaipaa kauas mutta rakastaa myös marraskuisia, suomalaisia rantoja ja vaaleita kesäöitä.

Nyt kun olen päättänyt, mikä ensimmäinen tatuointini tulee olemaan, olen käynyt ahneeksi. Haluan kokonaisen tähtitaivaan rintakehääni, en vain yksinäistä joutsenta lentämässä sydämen suunnalta kohti olkapäätäni. Haluan lohikäärmeen fantasiamaailmoista muistuttamaan, ja ison karhun merkitsemään minut kotimaahani kuuluvaksi. Haluan suuren puun kasvavan selkääni... Mutta on maltettava mielensä. Minulla on kyllä aikaa toteuttaa tatuointisuunnitelmani, jos niin päätän. Aion aloittaa yhdestä, siitä tärkeimmästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti